Näin intohimoisena ruuanlaittajana lähestyn aina jokaista
tilausbiisiä yksilönä, johon valitaan parhaat raaka-aineet. Näistä yhdessä
sitten muodostuu toimiva kokonaisuus juuri kuten ruuanlaitossa. Näin tein myös
Taideohjelman tunnarin kanssa.
Kun lähdin tunnaria tekemään, minulla ei ollut minkäänlaista
käsitystä millainen ohjelma on. Onko se humoristinen, vakava, mystinen vai
jotakin muuta? Se tieto on tärkeä, sillä
ne kaikki vaikuttavat taas musiikkiin/äänimaisemaan. Itselläni jopa
niinkin pieni seikka kun ohjelman värimäärittely vaikuttaa
instrumenttivalintoihin! Lopulta sain raakaleikkauksen kahdesta jaksosta, joista
sitten hahmottui suunnilleen millaiseen ohjelmaan musiikki tulee.
Näkemäni kahden ohjelman raakaleikkausten perusteella
lähestyin kappaletta neutraalilla ja ”salaperäisellä” otteella (sillä jakso
Juntusesta oli todella salaperäinen).
Instrumenttivalinnat tein siten, että valitsin tietyn
”klangin” omaavat soittimet. Eli suomeksi soittimet jotka luonnollisesti
uppoavat biisin tunnelmaan ilman väkisin säveltämistä tms. Liian
omituiset/iloiset soittimet olin karsinut pois ja päädyin ei niin perinteisiin instrumentteihin
valtavirtamusiikissa. Jäljelle jäivät soittimet kuten harppu, triangeli, viulu,
hammondit ja pasuuna.
Alunperin kappaleesta tuli liiankin rikosleffamainen (Maria
Kallio), mutta muuttamalla rytmi ja rumpupuolta kevyemmäksi sain tunnarin noiden kahden raakaleikkausten perusteella mieleisekseni. Harvoin
kerrallaan onnistuu, mutta tässä tapauksessa kuvaustyhmä oli tyytyväinen ja
tunnari oli siten valmis.
Tunnarin lisäksi tein noin kolmen minuutin mittaisen
”jamittelubiisin” pilkomalla tunnarin palasiksi. Sen tarkoitus oli antaa
leikkaajalle mahdollisuus ripotella samaa linjaa noudattavaa musiikkia/äänimaisemaa
pitkin ohjelmaa.
t. Gert
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti